maanantai 12. kesäkuuta 2017

Hylättyjen lasten kaupunki

Kaikki merkittävä alkoi eräänä elokuun päivänä. Nimittäin Mikon äiti tulee innostuksessaan tehneeksi jopa aamupalaa. Mikko suhtautuu epäluuloisesti aina kun hänen äitinsä käyttäytyy tällä tavoin ja aivan hehkuu innostuksesta. Äiti haluaa myös viedä Mikon eväsretkelle. Mikko suhtautuu epäileväisesti koko asiaan, mutta pakkaa reppuunsa kaiken, mitä eväsretkellä voisi mahdollisesti tarvita. Pitkän ajomatkan jälkeen he ovat lopulta perillä.  Kesken eväiden syömisen, äiti ilmoittaa aikovansa mennä naimisiin hurmaavan Möhkösen kanssa (”Voi ei” Mikko voihkaisee: ”Taasko uusi mies ja uudet avioliittosuunnitelmat”). Möhkönen ei kuitenkaan pidä lapsista, joten Mikko ei sovi tähän avioliittoon. Äiti huristelee autolla pois ja jättää Mikon yksin metsän keskelle. Aikansa harhailtuaan ja kierreltyään Mikko saapuu lopulta portille, joka on tie Hylättyjen kaupunkiin.

                           ”Hylättyjen kaupunki

                           Astu sisään, jos olet yksin.
                           käänny ympäri, jos ole yksi niistä
                           Muista: pysy täällä tai pysy poissa”!

Kaupungissa on pelkästään lapsia, ei lainkaan aikuisia, kuten Mikolle pian selviää. Ensimmäinen rakennus, johon hän astelee, on koulu. Koulussa asuu hienosti pukeutuva Karpalo, vihamielinen Pekka, pieni Vili ja punatukkainen Siiri.  Lapset pitävät huolen itsestään ja heillä on omat sääntönsä, joista kaikkein tärkein on, että saarelle ei saa mennä tai edes katsoa sinne päinkään, Mikko tutustuu kaupunkiin, josta löytyy mm. apteekki (vaikkakin siellä on lähinnä vanhoja lääkkeitä) ja kirjasto, jossa asuu kirjaston jengi (harmitonta porukkaa). Eräänä päivänä Mikko löytää kaupungin laidalta pienen Ola-pojan, jonka hän vie koulun jengin luokse. Olasta tulee Mikolle pikkuveli, jota Mikko yrittää parhaansa mukaan suojella rankan talven aikana.

Kirja on tarina ystävyyden voimasta ja kaupungista, jota ei pitäisi olla olemassakaan. Nautin kirjan lukemisesta suuresti, sillä se oli sopivan realistinen, mutta silti siinä oli satumaista taikaa. Kirja sopii erinomaisesti myös aikuisten luettavaksi sateen ropistessa kattoon, vaikka ensi sijaisesti kirja onkin suunnattu nuorille. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti